Just a moment ago it was far away but today its standing next to me
Pari päivää taino pari viikkoa minulla on ollut ihmeellinen fiilis. Kaikki puhuvat koulun päättymisestä, siis ihan lopullisesta, ei vain tämän lukuvuoden. Siihen tosissaan on vielä yksi vuosi aikaa, mutta hössötys alkaa mennä överiksi. Kaikilla (paitsi tietenkin minulla ja okei muutamalla muulla) on harjoittelupaikka, se viimeinen ja lopullinen. Monella tuntuu olevan myös idea siitä mistä aikoo opinnäytetyön tehdä, minullakin on, mutta hyvin pieni sellainen...
Pari ensimmäistä kouluvuotta sitä ajattelin miten siistiä on sitten, kun on valmis ja pääsee työelämään. Rehellisesti sanoen minulla on tällä hetkellä vain lievä pakokauhu. Se, että tiesin tasan tarkkaan ylä-asteelta lähtien mitä aion opiskella, ei ilmeisesti taannut sitä, että tietäisin mitä haluan tehdä työkseni.
Valmistumisen jälkeen en ole lainkaan varma haluanko opiskella lisää vai onnistunko tässä vuoden aikana löytämään paikkani. Pelkään jääväni tyhjän päälle, vaikka se on ehkä epätodennäköistä. Ehkä pelkään enemmän, etten löydä sitä paikkaa, missä oikeasti haluaisin olla, vaan tyydyn johonkin varavaihtoehtoon.
Varavaihtoehdot eivät sinäänsä ole huonoja, mikäli ovat väliaikaisia. Ongelma on ehkä siinä, etten ole sitä varavaihtoehto-tyyppiä, elän yleensä 100% tai 0% taktiikalla. Kaikki tai ei mitään tuntuu omalta. Ja onhan minulla unelma, mutta tuntuu etten ole vielä siihen valmis. Sitäkin olen miettinyt, tuleeko se "nyt olen valmis"-hetki koskaan. Vai onkohan vain tarkoitus olla tosi rohkea ja etsiä sitä neulaa heinäsuovasta ja ehkä jotenkin ihmeen kaupalla vielä löytää se?
Puuuh, turhauttavaa miettiä tällaisia. Olen nyt listannut 15 aihetta opinnäytetyötäni varten. Ajattelin, että jos saan sen aloitettua, niin olen askeleen lähempänä jotain muuta. Nyt olen suhteellisen varma, että haluan aiheeni liittyvän enemmän yrittäjyyteen ja markkinointiin, kuin suunnitteluun. Olen saanut kokemusta jo suunnitteluassarin puolelta ja mahdollisesti seuraava harjottelu tuo sitä lisää, joten olisi kai syytä kokeilla siipiään myös markkinoinnin puolella. Aikaa näihin pohdintoihin ei ole kauan, sillä alustava suunnitelma esitellään huomenna. Jaa-a empä olisi pari viikkoa sitten uskonut, että koulun loppu on näin lähellä. Tai ainakin se nyt tuntuu siltä...
Anteeksi tämä jäätävä tilitys torstai-päivään. Piti purkaa kaikki ahdistus jonnekin. Onko täällä muita valmistumisen kynnyksellä olevia (siis mistä tahansa, lukiosta, amiksesta, amk:sta, yliopistosta...)?
P.S. tsekatkaa kuitenkin alla olevat mekot esim. kevään valmistujaisiin :D
xoxo
Casey
Tunnisteet: fiilis
lähettänyt Casey @ 12:48
12 kommenttia
12 kommenttia:
Tiedän niin tunteen. Itteni ois pitäny valmistua jo alkuperäisen suunnitelman mukaan tammikuussa 2010, mutta oonkin valmistumassa nyt kesäkuussa. Itelläni kävi vain niin, että pääsin "liian aikaisin" siihen unelmatyöpaikkaan, eikä toi opiskelu jaksanut sitten enää kiinnostaa... Nyt oon tuskalla vääntänyt opinnäytetyötä, mikä pitää olla palautuskunnossa pääsiäisen jälkeen, eikä se vielä ihan siltä näytä. Ehkä mä jostain löydän sen viimeisen draivin ja saan ton alta pois, ootan jo sitä että ei tartte stressata siitä enää yhtään!
Vähän samoissa fiiliksissä täälläkin on viime päivät vietetty. Valmistun tänä keväänä ja vielä vähän aikaa sitten se asia tuntui aivan mielettömän hienolta. Pääsee tekemään oikeita töitä ja just sitä, mistä on haaveillut! Mutta... mulle on myös hiipinut pieni pakokauhu puseroon, sillä tajusin, etten välttämättä saakaan heti töitä. Meidän alalla on kyllä töitä tarjolla, mutta niin on myös hakijoitakin.
Ahdistustani lisätäkseni kävin vielä Kelan sivuilla laskemassa paljonko mun työttömyyskorvaus tulisi olemaan ja voin sanoa, ettei paljon naurata.
Tällä hetkellä fiilikset on siis erittäin ristiriitaiset ton valmistumisen suhteen. Toisaalta olisi helppoa ja turvallista jatkaa vaan opiskelua, mutta toisaalta haluaisi töihinkin. Ei oikein enää tiedä, mitä pitäisi tehdä.
Valmistumisen kynnyksellä kyllä.. Itseäni ahdistaa ihan suunnattomasti ajatus siitä, että alle vuoden päästä mun pitäisi päättää mihin haen lukion jälkeen opiskelemaan. Kiinnostuksen kohteita kun on niin hirveästi, että on mahdotonta päättää noin lyhyessä ajassa mitä aikoo loppuelämänsä tehdä. Ja tiedän, kyllähän aina voi vaihtaa kesken kaiken, mutta itse en ole semmoista tyyppiä, että jättäisin jonkun asian kesken :D
Lisäksi se, että jään neljänneksi vuodeksi vielä kouluun kurssien takia, ärsyttää kamalasti, koska suurin osa tutuista ihmisistä häipyy kokonaan pois. Jos sitä ois vaan aikasemmin jaksanut vetää täysillä, niin olisin itsekin parin kuukauden päästä lakki päässä.
AVAUTUMINEN, pahoittelen :) Tsemppiä sulle<3
Et todellakaa oo ainoo kenellä on ahdistusta ton suhteen... Mulla on harjottelu ja oppari menossa ja syksyllä pitäis valmistua.. ja arvaa, ei tunnu yhtään siltä että olisin valmis siihen uraputkeen kun en vieläkää oikein tiedä mitä sitä haluaisin isona tehdä :)
Mut sulla onneks viel vuosi aikaa miettiä :) eiköhän joku ratkaisu löydy. Toivottavasti mullekin :)
Mä valmistun vuoden päästä vaatetusompelijaksi ja sitten kahden vuoden päästä ylioppilaaksi. Toisaalta en malta oottaa että opiskelu vihdoin loppuu ja pääsen tekemään vaan töitä. Mutta toisaalta pelottaa että jos on vielä "huonot ajat" ja en saakkaan töitä. Että jään ilman työtä. Minua pelottaa se. Mullakin on todellakin tulevaisuudelle lisää haaveita. Tahdon sisustajaksi, mutta minun on pakko olla muutama vuosi käymättä koulua tai tulen hulluksi :D Joten tuun varmaan olemaan jossain vaatekaupassa muttta se kyllä kelpaa :)
Tarkoitus oli tulla sanomaan, että varavaihtoehdoissa ei ole mitään vikaa, mutta tietenkin on ihmisiä joille varavaihtoehto ei ole vaihtoehto. Kuitenkin oon sitä mieltä, ettei ole mitään pahaa ensin vähän kokeilla "sitä sun tätä" ennenkuin lähtee sitä isointa unelmaa toteuttamaan.
Itse opiskelen nyt kuudetta vuotta ja kolmatta alaa lukion jälkeen. Niin se mieli vaan muuttuu, että on vaihdettava, ja vieläpä kesken kaiken. Nyt olen varma, että tätä alaa haluan opiskella ja tästä valmistua. Mutta silti huolestuttaa, että haluanko sittenkään tehdä sitä työtä johon tästä valmistuu. Mutta no, mulla on vielä parisen vuotta jäljellä, joten ei ole ihan tämän ajan murhe.
Älä pähkäile liikaa tai liian pitkälle elämää, kyllä se vie sitten eteenpäin oikeaan suuntaan. :)
-Taija
Kuule Kapa, sama paniikki ja mietintä ja et mitä tekis vai eikö tekis ja missä tekis.. :D ei tuu mitää.. Lasta eikä pasaa.. tai tässä tapauksessa molemmat ;)
äää.kiitos kaikille kommenteista, ihana kuulla etten ole täysin yksin :) en tosiaan ole vaipunut epätoivoon ja tämä purkaus täällä kyllä helpotti tilannetta. Toivottavasti teilläkin kaikilla asiat järjestyy, niin niillä vaan tuntuu tapana olla. Se mikä ei tapahdu, sillä ei ollu tarkoitus tapahtua on ollu mun motto pitkän aikaa :)
Milu, :DD hahaa lasta eikä pasaa, no ei niin!! nähdään toivottavasti pian niin voidaan purkaa nää tuskat! <3
Et todellakaan ole yksin! Valmistuin juuri, eikä näkyvissä ole töitä! Pientä paniikkia meinaa olla. Vähän sama tunnelma, haluan olla tällä alalla, mutta mitä haluan tehdä työkseni? En oikein tunnu tietävän sitä. Toisaalta taas suunnittelen jo yliopistoon hakemista. Olisi se helppoa, jos ei tartteisi stressata näin monesta asiasta ja tietäisi tarkkaan elämänsä suunnan :D
Sama paniikki mulla vaikka valmistun vasta puolentoista vuoden päästä. Nyt jo kuitenkin opinnäytetyötä ruvetaan tekemään joten se valmistuminen tuntuu olevan aivan lähellä. Ja vaikka ala tuntuu aivan omalta niin hurjalta tuntuu että vuoden päästä kesällä pitäisi jo toimia itsenäisenä sairaanhoitajana. Joskus tuntuu että teksis mieli jatkaa koulua ihan vaan sen takia kun tuntuu ettei ole vielä valmis.
Itse olen vuoden opiskellut yleistä kasvatustiedettä hirveällä innolla vain todetakseni etten oikeasti ole niin akateeminen ja kirjaviisas kuin luulin olevani. Nyt koitan rästitöiden keskellä lukea pääsykokeisiin, huonolla tuloksella. Luottoo kumminkin löytyy että sit kun se oma ala löytyy niin siellä viihtyy siihe 70 vuotiaaksi, mihin tämä työurien pidentäminen todennäköisesti johtaa.... Ihana lukea vaihteeksi blogosfääreistä tälläistäkin pohdintaa, tuntuu että ihmisillä on selkeitä päämääriä tulevaisuuksistaan ja sitä ei voi kuin kadehtia.
Täältä löytyy kans ahdistusta..Tosin kyseessä on pulma kun ei tiedä mihin lähtis opiskelemaan ku lukio on ohi. Sama juttu, joko mennään täysillä tai ei ollenkaan eli sitä iha oikeeta paikkaa itelle ei meinaa löytyä:-s
Tsemppiä! :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu